Pieni lukio avaa turvallisesti tien suureen maailmaan
Minulle opiskelupaikan valinnassa ei ollut kysymys vain siitä, minkä lukion valitsen – vaan myös siitä, uskallanko muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Olen kotoisin Noormarkun Kairilasta, josta ei ollut päivittäisiä julkisia kulkuyhteyksiä lähiseudun lukioihin. Valinta ei siis ollut pelkästään kiinnostuksen kohteista kiinni, vaan myös arjen toimivuudesta.
Lukion valintaan vaikutti vahvasti sijainti ja ympäristön turvallisuus. Oli helpottavaa aloittaa lukio ja samalla ottaa ensimmäisiä askeleita kohti itsenäisyyttä pienessä, maaseutumaisessa miljöössä. Pomarkussa oli turvallista opetella huolehtimaan omasta arjesta – ja samalla oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Pienessä yhteisössä ei jäänyt yksin, vaan mukaan pääsi nopeasti.
Lukioaikaan liittyy monia hyviä muistoja. Psykologian, filosofian, uskonnon ja maantiedon opinnot antoivat minulle paljon näkökulmia ihmisyyteen, kasvuun ja maailman moninaisuuteen. Oli arvokasta, että sain kokeilla siipiäni myös laajan fysiikan ja matematiikan tunneilla – ja todeta, että lyhyempikin oppimäärä riittää. Lukiossa aloitetut Saksan opinnot puolestaan kannustivat laajentamaan kielitaitoa myöhemmin yliopistossa ja ulkomailla asuessa.
Lukioaikana elämään sisältyi paljon muutakin kuin opiskelu, ja välillä kurssinumerot heilahtelivat. Yksi merkityksellisimmistä hetkistä oli, kun kemianopettaja pysähtyi ja kysyi, miten minulla menee ja voisiko hän jotenkin auttaa. Siinä hetkessä tunsin aidosti, että minut nähdään. Motivaatio kasvoi ja kemiakin alkoi taas kiinnostaa.
Kun nyt katson lukion ja paikkakunnan valintaa taaksepäin, en tekisi mitään toisin. Opiskelu Pomarkun lukiossa antoi siivet tarttua omiin kiinnostuksen kohteisiini, joita on riittänyt. Valmistuin Oulun yliopistosta tietojenkäsittelytieteen maisteriksi ja työskentelin useita vuosia IT-alalla. Oppimisen ilo ja uteliaisuus ovat säilyneet läpi elämän ja vieneet minua monille poluille niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Tällä hetkellä työskentelen työnohjaajana ja työyhteisövalmentajana. Työssäni luon tilaa pysähtymiselle, uusille näkökulmille ja oivalluksille – hetkille, joissa ihminen, tiimi tai työyhteisö voi jäsentää suuntaansa ja oppia toisiltaan. Uskon, että siemen tälle kaikelle kylvettiin jo lukiossa: rohkeudessa lähteä, kokeilla, kohdata ja kasvaa omassa tahdissa.
Katja Abrahamsson (omaa sukua Kiviniemi) Ylioppilas 1992, Pomarkun lukio