Keskustelin eräänä iltana siskonpoikani kanssa Pomarkun lukiosta. Hän opiskelee siellä parhaillaan ja minä kirjoitin samaisesta paikasta ylioppilaaksi vuonna 2009 (itse asiassa silloin kun tämä nykyinen lukiolainen syntyi). Oli mukava muistella omia lukioaikoja ja huomata, että vaikka tietyt asiat ovat omista lukioajoistani muuttuneet, aika monet asiat ovat kuitenkin pysyneet samanlaisina. Tunnistin lukion tuttujen ominaispiirteiden olevan ennallaan; tietynlainen rento tekemisen meininki ja hyvä ilmapiiri. Jotkut opettajatkin ovat edelleen siellä, mikä kertoo paitsi pysyvyydestä myös siitä, että Pomarkun lukiossa viihdytään.
Itselleni Pomarkun lukioon hakeminen oli yläasteen jälkeen itsestäänselvää. En rehellisesti sanottuna silloin edes miettinyt muita vaihtoehtoja, koska lukio löytyi omalta kylältä. Opettajat olivat valmiiksi tuttuja yläasteelta ja tietysti myös kavereita tuli samalle luokalle. Uusiakin kasvoja tuli naapurikunnasta. Vaikka heille lukiomme ei ollut entuudestaan tuttu, tuntuivat he pian olevan osa porukkaa. Uskon näin käyneen, koska ilmapiiri lukiossa oli vastaanottavainen ja opettajat panostivat jokaiseen opiskelijaan.
Koen, että sain parhaat mahdolliset eväät jatko-opintoihini nimenomaan siksi, että valitsin aikanaan Pomarkun lukion. Pienessä lukiossa jokainen kohdattiin yksilöllisesti. Oli sitten kyse haasteista tai onnistumisista, kaikkeen sai tukea. Myös kurssitarjonta oli mielestäni laaja. Kurssit toteutuivat, vaikka opiskelijoita ei olisi ollut montaa. Tällaiset kurssit ja oppitunnit ovat jääneet itselleni parhaimpina oppimiskokemuksina mieleen.
Yhteishaun valintoja miettiville haluan sanoa: Etsikää rohkeasti oma polkunne ja lähtekää toteuttamaan unelmianne. Mikäli polkusi kulkee lukion kautta, kehotan pohtimaan pienen lukion etuja.