Vuonna 1994 ylioppilaskirjoitusten aikaan kuravesi lensi auton konepellille. Mielikuva kirjoituseväiden pakkaamisesta, istumisesta liikuntasalissa ja kevätauringosta on vahva. 32 vuotta myöhemmin otan kevään vastaan Köyliön vankilan käytävillä. Matka lukion penkiltä vanginvartijan työhön on ollut riemukkaan mutkainen.
Peruskoulun jälkeen oli luontevaa hakea Pomarkun lukioon. Rauhallinen ja pieni kylälukio otti lempeästi vastaan. Pomarkussa oli opiskelurauha ja lintsaamiset sekä turhat poissaolot eivät käyneet edes mielessä. Sisäpiiritietoa minulla kuitenkin on oppilaista, joiden perään soiteltiin ja vanhemmille ilmoitettiin liiallisista poissaoloista. Oppilaista välitettiin.
Opettajat olivat oppilaille läsnä ja tavoitettavissa. Muistan kouluyhteisön ihmiset. Muistan koulukaverit, opettajat, siistijät ja keittäjät, mutta luokkakokous pari vuotta sitten paljasti karun totuuden. Koulun sisätiloista tutulta tuntui ainoastaan liikuntasali…
Luokkakokoukseen tuli tuttuja ihmisiä. Toisia en ollut tavannut sen jälkeen, kun saimme lakin päähämme. Saimme kuulla toistemme tarinat, miten ja mihin elämä on kuljettanut. Itse olen saanut työskennellä lasten ja heidän perheiden kanssa liki 20 vuotta, kaupan alalla yli kymmenen vuotta ja Personal trainer töitä olen saanut tehdä seitsemän vuotta. Valmistuin vanginvartijaksi joulukuussa 2025 ja nyt rakennan uutta uraa vanginvartijana.
Yhtenä vanginvartijan arvoista on ”Usko ihmisen mahdollisuuksiin muuttua ja kasvaa”. Tätä arvoa en kanna ainoastaan vartijana toimiessani, vaan se pätee myös vankila-alueen ulkopuolella. Jokaisella on mahdollisuus uskoa johonkin parempaan ja kokea onnistumisia omien, tuttujen rajojen ulkopuolellakin. Joskus pärjäämme itseksemme, toisinaan tarvitsemme siihen rinnalle jonkun toisen luomaan itsellemme uskoa. Pienessä ja välittävässä, Pomarkun kaltaisessa lukiossa on mahdollisuus kasvaa ja testata omia rajoja turvallisesti. Lukiovuodet antavat tärkeää pääomaa opillisesti, mutta myös aikaa ja mahdollisuuden pohtia omaa tulevaisuutta.
Nykypäivänä tulevaisuuden suuntaa on mahdollisuus muuttaa. Opiskelu ja alanvaihto on mahdollista koko elämän ajan. Koen, että minua on valmisteltu alanvaihtoon ja olen nyt siellä, missä minun kuuluukin olla, vaikka yli 30 vuotta sitten suunnitelmat erilaiset olivatkin. Pomarkun lukio antoi eväitä tulevaisuutta varten ja uskallusta pyrkiä eteenpäin. Matkani jatkuu ja opiskelen tällä hetkellä työn ohella Laurean ammattikorkeakoulussa rikosseuraamusalan sosionomiksi.
Anna haaveilulle tilaa. Uskalla hypätä uuteen ja tuntemattomaan. Poistu mukavuusalueelta. Maailma on auki mahdollisuuksille. Elämä on huikea seikkailu.