Itse aikanaan hakeuduin Pomarkun lukioon, koska se oli luontainen valinta pomarkkulaiselle nuorelle. Itse muistelen lukiovuosia lämmöllä ja virallisesta luokattomuudesta huolimatta koin, että olimme kiinteä luokka. Meidän ryhmä, meidän luokka. Pienessä lukiossa kaikki tunsivat toisensa ja opettajat tunsivat meidät munaskuita myöten. Lukiovuosista on jäänyt mieleen monia hauskoja keskusteluita sekä tietysti eron hetki lukion päätteeksi. Se oli täynnä iloa tuoreena ylioppilaana, mutta samalla myös surullinen hetki, koska tiesimme teiden eroavan ja niitä aikoja ei enää koskaan saa takaisin.
Opetus Pomarkun lukiossa oli laadukasta, oppilaat kohdattiin yksilöinä ja opettajilla oli mahdollisuus tukea jokaisen omaa oppimisprosessia. Ylioppilastulokset olivat erinomaiset ja siihen ei vähiten vaikuttanut se yhteisöllinen koulu, jossa jokainen kuitenkin kohdattiin oppivana yksilönä. Lukion jälkeen tie vei Tampereen teknilliseen korkeakouluun ja sitä kautta it-alan kuumiin vuosiin. Se oli hauskaa aikansa, kunnes humanistin sielu heräsi ja teknologia-ala sai jäädä. Täydennysopintojen kautta opiskelin opetusalalle ja siellä löysin sen intohimoni yläkoulun erityisistä. Olen nyt yhdeksättä vuotta erityisluokanopettajan virassa nokialaisella yläkoululla ja opetan enimmäkseen tytöistä koostuvaa ryhmää, jossa painopiste on sosioemotionaalisissa haasteissa. Vauhtia riittää näiden sanavalmiiden nuorten kanssa ja en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta enää.
Työn kautta minulle on kiteytynyt yhä enemmän se, kuinka tärkeää on nuoren kuulua ryhmään ja tulla kuulluksi. Vain siten koulunkäyntiin voi sitoutua ja saavuttaa kykyjen mukaisia oppimistuloksia. Jos asuisin seudulla, suosittelisin omalle yhdeksäsluokkalaiselleni Pomarkun lukiota. Miksi? Koska tietäisin, että siellä hän tulisi kuulluksi ja kokisi olevansa toivottu osa yhteisöä, eikä vain pieni palikka isossa koneistossa. Uskon, että Pomarkun lukio pystyy tarjoamaan hyvän pohjan elämälle edelleen, kuten se pystyi meille ysärin lapsillekin!
Varpu Utriainen, ylioppilas vuodelta 1995