Olen Pomarkun plikka, kotoisin Kiilholmasta, Kiilholmantien varrelta. Asuin siellä koko lapsuuteni aina lukion loppuun asti. Nykyään asun Hämeenlinnassa perheeni kanssa, ja teen töitä Helsingissä Fujitsun Suomen ja Viron toimitusjohtajana. Vuosien varrella olen asunut myös neljä vuotta Irlannissa Googlen Euroopan johtotehtävissä, ja puoli vuotta Hollannissa opiskeluvuosina. Pomarkku antoi minulle hienot eväät ja vahvan pohjan kansainväliselle johtajauralle. Edelleen muistelen lämmöllä koko nuoruuttani ja Pomarkun koulujen, etenkin Lukion antamaa vahvaa ja monipuolista pohjaa.
Minulla oli Pomarkussa paljon hyviä ystäviä kouluvuosina. Ala-asteella vietimme paljon aikaa Kiilholman metsissä puissa kiipeillen, hiihtäen, majoja rakennellen. 11-vuotiaana liityin mukaan Pomarkun VPK:hon, ja siellä vierähtikin monta vuotta aina 16- tai 17 vuotiaaksi asti. Kunnes sitten lukioaikojen opintokiireet veivät vapaa-ajasta voiton.
VPK:hon lähteminen on kyllä ihan oma tarinansa, oikeastaan elämänoppi, jota olen monasti muistellut lämmöllä. Kun ilmoitin että haluan liittyä VPK:hon, isäni sanoi, että okei, voit mennä, mutta sinun täytyy pyöräillä sinne itse. Kiilholmasta oli VPK:lle matkaa 5,5km. Niin tein – vain kylmimpinä talvipäivinä isä kyllä antoi minulle kyydin. Opin, että jos haluat jotain todella kovaa, on parempi olla valmis työskentelemään sen eteen.
Kouluvuosina aloin myös huomata, että minulla on jonkin verran taipumusta yhteisten asioiden hoitamiseen. 14-vuotiaana minusta tuli yläasteen oppilaskunnan puheenjohtaja. Siitä paras muistoni onkin koko yläasteelle ja lukiolle järjestetty urheilupäivä Ikaalisten kylpylässä. Itse vastasin siitä, että saimme koko koulun busseihin, organisoitua kaikki mukaan erilaisiin urheiluaktiviteetteihin ja lopulta kotiutettua takaisin kotikonnuille. Se oli hieno ja hyvin onnistunut päivä, ja saimme siitä koko oppilaskunnan kanssa mukavaa palautetta.
Tein koulun ohessa myös töitä ahkerasti K-Kauppa Riihimäessä. Aloitin työt siellä heti kun voin, 15-vuotiaana. Olin K-Riihimäessä liha-, kala- ja juustotiskillä töissä. Suoritin myös K-Kaupan mestarimyyjätutkinnon siinä osa-aikatöiden ohessa. Jälkikäteen olen monasti miettinyt, että tästä oikeastaan alkoikin matkani myynnin ja asiakassuhteiden parissa. Siinä roolissa opin paljon liiketoiminnasta, mutta myös ihmisistä ja siitä, kuinka tärkeää on kohdata kaikki juuri sellaisina kuin he ovat – juuri kuten maaseudulla ja Pomarkun kokoisessa paikassa on aina ollut tapana tehdä. Erittäin arvokasta oppimista myöhempää elämääni varten.
Lukiossa päädyin taas oppilaskunnan puheenjohtajan tehtäviin, järjestimme mielenosoituksia ja marssimme kunnantalolle – en tosin enää muista yhtään että miksi. Pidimme kahvilaa ja keräsimme varoja yhteisiin rientoihin, selvittelimme opiskelijoille tärkeitä asioita opettajien kanssa ja pyrimme tekemään lukiosta kaikin tavoin etistäkin parempaa yhteisöä. Joskus piti myös edustaa Pomarkun lukiota esimerkiksi Hanasaaressa pidetyssä ruotsinkielisessä lukiolaistapahtumassa (Pomarkun lukioruotsilla pärjäsi jotenkuten…). Itselleni on jäänyt mieleen myös puhe, jonka pidin kevätjuhlassa. Puheen aiheena oli tänäkin päivänä hyvin ajankohtainen maailmanrauha. Muistan vieläkin kuinka polvet tutisivat puhujapöntössä, mutta taisin kuitenkin onnistua kohtuullisesti. Myöhemmin olen oppinut lukuisia julkisia esiintymisiä pitäessäni, että yleisö onneksi kovin harvoin huomaa puhujan jännityksen.
Lukiovuodet olivat aika kiireistä ja kivaa aikaa. Meillä oli todella kiva luokka ja vahva yhteishenki. Opiskelimme porukalla, autoimme toinen toisiamme (lue: kopioitiin muistiinpanoja vihkoista toiseen) ja etenkin kolmosluokalla saattoipa käydä niinkin, että Pomarkun abit pystyi bongaamaan myös jossain Porin tai Kankaanpään baarissa keskellä viikkoa. Virtaa ja vauhtia oli kuitenkin niin paljon, että melko aktiivinen vapaa-aika ei juurikaan opiskeluja haitannut. Vanhemmat tosin eivät ehkä ihan aina tienneet, missä nuoriso kulloinkin suhasi.
Ylioppilaskirjoitusten koitettua alkoi intensiivinen opiskeluvaihe, ja siinä kohtaa itse kullakin alkoi olla jo katse sitten tulevaisuudessa. Koko meidän 14-henkinen luokka onnistui kirjoituksissa erinomaisesti. Olipa meitä myös kolme kuuden laudaturin suorittajaakin: Pohjanpiirin Raisa, Ylikahrin Heta ja meikäläinen. Muistan vieläkin, kuinka meidän pientä, aktiivista ja hyvähenkistä luokkaamme kehuttiin lämpimästi vielä ylioppilasjuhlissakin.
Tältä pohjalta oli kiva suunnata eteenpäin kohti yliopisto-opintoja. Minä hain opiskelemaan tuotantotaloutta Tampereen teknilliseen korkeakouluun (nykyään Tampereen yliopisto), ja onnistuinkin pääsemään sisään ensi yrittämällä. Kiitos omasta ammatinvalinnastani kuuluu kyllä liikunnanopettaja-opo Pirrelle, joka osasi ehdottaa tätä opinpolkua minulle, kun siitä lukion ekaluokalla keskustelimme. Nämä opinnot ovat osoittautuneet erinomaiseksi pohjaksi teknis-kaupalliselle johtajapolulleni.
Kouluvuosien jälkeen ura on vienyt minua moniin erilasiin tehtäviin. Ensin opiskelin diplomi-insinööriksi ja päädyinpä silloinkin Tampereen teekkarien ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi huolehtimaan yhteisistä asioista. Olin kautta aikojen kolmas nainen tässä vastuutehtävässä. Olin myös aktiivinen erilaisissa opiskeijajärjestöissä ja toki tein töitä kaikki kesät erilaisissa alan yrityksissä.
Varsinainen työura alkoi Soneralla, johon tein ensin diplomityöni ja jatkoin sitten projektipäällikkönä aina vuoteen 2001 asti. Soneran jälkeen suuntasin media-alalle, jossa vierähti 10 vuotta erilaisissa johto- ja kehitystehtävissä. Ensin Alma Medialla, ja sittemmin Talentumin pohjoismaisessa johtoryhmässä.
Talentumin jälkeen olin hetken töissä turkulaisessa eCommerce start-upissa, kunnes sitten puhelin pirahti ja Googlelta kysyttiin, lähtisinkö johtajaan kaupan- ja teknologia-alan myyntiä. Sanoin kyllä, ja siitä alkoikin kahdeksan vuotta kestänyt upea matka globaalin teknologiaedelläkävijän johtotehtävissä. Kuten aiemmin mainitsinkin, puolet tästä ajasta asuimme perheen kanssa Irlannissa, josta käsin johdin Hollannin markkinaa ja vedin laajoja koko EMEA-alueen laajuisia kehityshankkeita.
Koronan jälkimainingeissa perhe kuitenkin pyysi, että josko palaisimme takaisin kotiin Suomeen, ja niin teimme. Siinä kohtaa puhelin pirahti taas, ja minua kysyttiin johtamaan Fujitsun Suomen ja Viron toimintoja, ja näissä tehtävissä onkin nyt vierähtänyt reipas kaksi vuotta.
Loppuun vielä voisi todeta, että Pomarkun yläasteella ja lukiossa opittu yhteisten asioiden hoitaminen on myös ollut tärkeä osa ajankäyttöäni ja uraani. Olen ollut aika monen erilaisen yrityksen ja organisaation hallituksessa. Parhaillaan olen hyvin kansainvälisen tekstiilialan yhtiö Lindströmin hallituksessa, Excellence Finlandin hallituksessa ja Teknologiateollisuuden erilaisissa vastuutehtävissä. On hieno juttu, kun voi tehdä vähän ekstraa myös yhteisten asioiden hoitamisen eteen. Se on se oppi, jonka jo Pomarkusta sain mukaani, ja sitä olen koittanut vaalia myös fiksulla ja vastuullisella tavalla läpi urani.