Käytävä, ikkunat, naulakot.

Tiina Ekholm – Pomarkun lukio

Kävinhän siellä minäkin jokin aika sitten…Oliko ennen kaikki paremmin kuin nyt? No, ei ainakaan tämä asia, silloin nimittäin kaikki maksoi : Kirjat, ruokailu, matkat. Vaan nyt jopa luvataan tonni rahaa jos viitsii tulla opiskelemaan, käydä lukion. Eikä taida olla muutenkaan isoja kustannuksia. Silloin ennen jotkut kirjat onnistui joskus ostamaan joltakin käytettyinä. Kirjat olivat tosi kalliita. […]

Kävinhän siellä minäkin jokin aika sitten…
Oliko ennen kaikki paremmin kuin nyt? No, ei ainakaan tämä asia, silloin nimittäin kaikki maksoi : Kirjat, ruokailu, matkat. Vaan nyt jopa luvataan tonni rahaa jos viitsii tulla opiskelemaan, käydä lukion. Eikä taida olla muutenkaan isoja kustannuksia. Silloin ennen jotkut kirjat onnistui joskus ostamaan joltakin käytettyinä. Kirjat olivat tosi kalliita. Matkalippuja linja-autoon saattoi joskus ostaa ns. Mustasta pörssistä (peruskoululaiset kun saivat ilmaiset liput koululta). Keväisin ja syksyisin hurautin kouluun moottoripyörällä, joskus unohdin kääntyä koululle ja ajelin Poriin.

Toisaalta taas ennen oli paremmin/helpompaa ei ollut facea, instaa, tiktokkia jne , joista olisi tullut paineita. Nykyään kaikki on niin hektistä ja teet mitä vain kaikki on tyyliin heti netissä. Oli ennen tietty juoruja, joskus tosia usein perättömiä. Viestejä läheteltiin ”lappusilla”, joskus ne joutuivat vääriin käsiin. Pieni ongelma verrattuna nykyaikaan ja ”levitykseen”.

Meitä oli A ja B- luokat, kaikki tunsivat toisensa, oltiin yhdessä. Yhteisöllisyys, vaikkei se sana vielä silloin ollutkaan käytössä. En usko, että erityistä kiusaamista olisi ollut.

Opettajat olivat päteviä tai ainakin sen oloisia. Rehtorina oli Toivo Pykäläinen, hän nautti kunnioitusta ja aiheutti joskus ”herran pelkoa”. Hän antoi myös elämänohjeita : ”Aina tarvitaan omaa pohdintaa ja ajatuksia.” Niin totta, kyllä Topi tiesi.
Mahtava oli myös meidän luokanvalvoja Pekka Boman, joka opetti englantia. Hän mm laati meikäläiselle kirjoituksiin melkein valmiin aineen, jonka opettelin ulkoa. Pienen lukion etuja kaikki pidettiin mukana.

No, lakki tuli ja ylioppilaaksi pääsin keväällä-80
Olin jo heti kirjoitusten jälkeen lähtenyt Ruotsiin Trollhättaniin Saabille töihin. Just ja just ehdin sieltä lakkiaisiin, isäni oli käynyt minulle ostamassa lakin valmiiksi. Samaisella lakilla on sittemmin lakitettu Pomarkun lukion käyneet veljeni Janne -92 sekä molemmat lapseni Jaana -04 ja Jussi – 07. Todellista kierrätystä.
Kaikki ollaan tyytyväisinä Pomarkun lukiossa vietettyä aikaa muisteltu, suosittelen!

Siirry takaisin sivun alkuun