Oma opinpolkuni alkoi Pomarkun lukiossa syksyllä 2013. Itselleni ei käynyt tuolloin mielessäkään ajatus, että suorittaisin ylioppilastutkinnon jossain muualla kuin Pomarkun lukiossa. Oli aivan ihanaa saada jatkaa opintoja vielä muutama vuosi omassa kotikunnassa niin vanhojen kuin uusien luokkakavereiden kanssa.
Lukion alkaessa tajusin, että pikku hiljaa pitäisi päättää mitä sitä elämältä haluaa, millaisen ammatin ja missä. Tiesin aina haluavani työn ihmisten parissa, mutta vasta Pirren liikunnan ja terveystiedon tunnit saivat minut todella kiinnostumaan hyvinvointialasta. Opon kanssa kävimme viimeisenä vuonna vaihtoehtoja läpi mihin hakisi. Siitä huoneesta tie johtikin sitten Tampereelle hyvinvointialan ammattilaiseksi ja oman hoitolan omaavaksi yrittäjäksi. Yrittäjyydessä olen huomannut, että olisihan sitä voinut Jukan yhteiskuntaopin tunnilla hieman enemmänkin kuunnella, mutta paljon oppii myöhemminkin.
Pomarkun lukiossa oli ehdottomasti parasta luokkakavereiden lisäksi ihanat opettajat ja henkilökunta. Aina sai vetää hihasta ja kysyä apua tai purkaa kirjoitusten aiheuttamaa paniikkia. Tämän huomasin vielä neljä vuotta lakin saamisen jälkeen, kun palasin korottamaan paria arvosanaa Pomarkun lukioon. Niin lämmintä vastaanottoa on vaikea kuvitella saavansa isoissa lukioissa. Salissa oli tietonkone valmiina odottamassa tätä ”ulkopuolista kokelasta” ja tusina opettajia moikkaamassa ja pöydän vieressä tsemppaamassa ennen kirjoitusten alkua. Melkein voisin todeta, että tälläistä saa vain Pomarkussa!
Ilolla ja kaiholla muistelen opintoja Pomarkussa. Mukaan tarttui elinikäisiä ystäviä, paljon muistoja ja päähänkin jäi muutama psykologian teoria. Lukioystävien kanssa usein mietimmekin kuinka ihanaa olisi välillä palata tuohon aikaan.
Aurinkoista kevättä ja terveisiä Pomarkkuun!