Käytävä, ikkunat, naulakot.

Verna Läspä – Pomarkun lukio

Olen Verna Läspä, Pomarkun yhteiskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Ajelen Pomarkkuun Luvialta, jossa asun mieheni ja kolmen lapseni kanssa. Vanhin lapsistani asuu jo omillaan toisella puolella Suomea.  Vaikka päivittäistä ajomatkaa siis kertyy, Pomarkku on sen arvoinen. Meneillään on neljäs opetusvuoteni täällä. Aiemmin olen työskennellyt opettajana ympäri Satakuntaa ja melkein kaikilla oppiasteilla. Vaikka porilaislähtöisenä […]

Olen Verna Läspä, Pomarkun yhteiskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Ajelen Pomarkkuun Luvialta, jossa asun mieheni ja kolmen lapseni kanssa. Vanhin lapsistani asuu jo omillaan toisella puolella Suomea. 

Vaikka päivittäistä ajomatkaa siis kertyy, Pomarkku on sen arvoinen. Meneillään on neljäs opetusvuoteni täällä. Aiemmin olen työskennellyt opettajana ympäri Satakuntaa ja melkein kaikilla oppiasteilla. Vaikka porilaislähtöisenä ei ole tapana liikaa kehua, on sanottava, että Pomarkun yhteiskoulun ja lukion yhteisö on aivan parhaimmasta päästä. Täällä saa olla oma itsensä ja keskittyä työnsä tekemiseen. Olen siis viihtynyt työssäni erittäin hyvin. 

Viihtyisän työpaikan lisäksi on ollut mukava huomata, että Pomarkku on oikeastaan ihmisen kokoinen, vireä kunta. Täällä on turvallista, rauhallista ja kotoisaa. Kaikki olennainen, kuten kaunis luonto, monipuoliset liikuntamahdollisuudet ja palveleva kirjasto, ovat kävelymatkan päässä. 

Myös lukiomme on ihmiselle sopivan kokoinen paikka. Pomarkun lukiossa opiskelijat eivät huku massaan, vaan opettajat pystyvät ohjaamaan heitä yksilöllisemmin kohti tavoitteita. Apua on helppo kysyä ja sitä saa aina. Koulussamme käytetään pääosin paperikirjoja ja ruututyöskentelyn ohella tehtäviä saa tehdä perinteisilläkin menetelmillä. 

Ex-porilaisena sanon lopuksi: “Tul ny sääki Pomarkkuun!”

Siirry takaisin sivun alkuun